Eriksson ja Makkonen, nuo sanallisen sellerinvarren herkeämättömät taittajat, katkovat kaislaa rannassa. Järviruoko on vallannut Makkosen huvilan merenrannan, ja sille antaa Eriksson kyytiä viikatteella viuhtoen, dosentti Makkonen puutarhasaksilla räpeltäen. Kaukaa ulapalta seilaa muovisella kahvimukilla vaivaispäästäinen Doris, mutta luontohenkilöä ei parivaljakko äkkää.
Erikssonin viikatteenterään tarttuu muovinen mehukanisteri, joka on maannut kaislikossa ties kuinka kauan.
– Fan anamma, ähkäisee Eriksson ruotsiksi. – Tätä muoviroskaa on taas ranta täynnä talven jälkeen. Mistä se tänne seilaa?
Makkonen heittää rannasta poimimansa sixpäkin muovikiinnikkeen kasaan, jossa jo makaa vaippoja, muovipullo, mukeja, pari hammasharjaa ja kaksi neliötä styroksiroskaa.
– Totisesti, ihminen on sika, Makkonen sanoo ja jatkaa kaislojen saksimista. – Onneksi muovia on ruvettu keräämään.
Eriksson vilkaisee häntä salaovelasti tuuheiden kulmakarvojensa alta ja paiskaa roskakasaan kumiankan, jolta puuttuu toinen siipi:
– Niinhän sitä sanotaan. Ja sitten valmistetaan muoviroskasta lisää muovitavaraa. Minulla on vieläkin vanha muovinen sadepuku, jossa hikoilee joka säällä. Turha kapine.
Makkonen kuivaa silmälasejaan maripaitansa helmaan ja toteaa:
– Kehitys kehittyy. Nykyisin voidaan muovista tehdä ilmavia alusasuja.
– Housuissas on alusasu. Minä en pukeudu jätesäkkiin enkä Alkon muovikassiin.
– Ajattele Eriksson, että jos viime vuosituhannen vaihteessa on muovikassi heitetty tänne rantaan, niin vasta tänä vuonna se on kadonnut. Ja entä mehupilli! Jos Napoleon olisi juonut sillä likööriä 200 vuotta sitten, niin vasta tänä vuonna se olisi hajonnut. Ja jos sotakuninkaamme Kustaa II Aadolf olisi vetäissyt taistelukentällä sixpäkin kaljaa ja heittänyt muovikiinnikkeen Breitenfeldtin mäkeen, olisi sekin hajonnut vasta tänä vuonna pois maailmanhistoriasta. Ja jos Sir Francis Drake olisi vaihtanut vaippoja 500 vuotta sitten, niin…
Eriksson äheltää kymmenen litran kanisterinpuolikasta ylös rantamudasta ja lausuu:
– Dosentti on taas seonnut historiaan.
– On meillä tulevaisuuskin, Makkonen huudahtaa toivorikkaana. – Muovin uudelleenkäyttö. Tämä rantarämpiminen loppuu tulevilta sukupolvilta.
Urakan päätteeksi voimakaksikko menee saunaan. Makkonen tuijottaa puolikateellisena Erikssonin merimuovista valmistettuja uusiokalsareita:
– Sinä aina vänkäät vastaan, vaikka olet noin edistyksellinen.
– Siskonpoika antoi joululahjaksi. En ole sen jälkeen vaihtanut.
Ulapalla vaivaispäästäinen Doriksen muovimuki uppoaa hänen allaan ja Doris pelastautuu styroksilautalle. Hän seilaa kotiin terassin alle ja nukahtaa saunasta kantautuvaan toverilliseen kilpalaulantaan.
Teksti: Juha Ruusuvuori
Sarjakuva: Juha Ruusuvuori & Salla Vasenius
