Makkonen ja Eriksson, nuo henkisesti tasavahvat sanasepot saapuvat ostoksille lähikauppaan. Sinne mentiin, koska Makkosen volkkari oli rikki ja tänään päätettiin, ettei alle kahden kilsan matkaa kuitenkaan ajella autolla. 

– Voisihan sitä ajaakin, Makkonen mupelsi heidän astuessaan ruokakulutuspalatsiin. – Minä kun ajan jätteestä tehdyllä biokaasulla.

– Kävellessä kuntoa kohotamme, pian juoksemme kuin rekikoirat Grönlannissa, Eriksson läähätti. – Miten sillä jätteellä voi ajaa?

– Ei sillä aina voikaan. Mutta mitä useampi ostaa biokaasua autoonsa, sitä enemmän sitä tulee markkinoille. Näin se systeemi toimii.

– Minä kyllä menisin mieluummin polkupyörällä.

– Tässä ilmastossa? Minkäs teet, kun esi-isämme olivat niin kahjoja että muuttivat tänne pohjoiseen.

Eriksson avasi ruokakaupan oven ja murisi:

– Aina voi syyttää muita vääristä valinnoista. Mitäpä jos itse tekisimme oikeat valinnat. Mitäs murkinaa piti laittaa ruoaksi illalla?

Makkonen antaa kiilaan katseensa lipua vihanneshyllyllä:

– Kuomaseni. Me tarvitsemme itämaiseen pyttipannuun bambua, bataattia ja riisiä, siis tuota täysjyväriisiä.

Eriksson tutkii kaukomaiden vihanneksia ja etenkin niiden hintalappuja, tokaisee sitten:

– Bambu, bataatti ja riisi ovat seilanneet pitkän reissun kiinalaisessa kontissa tänne pohjolan perille. Kapteeni ja miehistö ovat uhmanneet jäämyrskyjä, taifuuneja ja merirosvoja tuodessaan meille etelän hedelmät. Etkö sinä selviä ruoanlaitosta ilman näitä?

Makkonen alkaa lastata kärryyn vesikastanjaa, litsejä ja riisiä:

– Pakko on, kun reseptissä näin lukee. Ja sitruunaruohoa kanssa.

Eriksson työntää kuononsa kiinni Makkosen korvaan ja sanoo:

– Kuule. Kokeilepa laittaa bataatin tilalle kotimaista lanttua, se on matkustellut vain sata kilometriä. Ihan yhtä makeaa eikä ole kuluttanut dieseliä merellä. Bambua ilman voit hetken viettää. Ja riisi on höperö tavara: ei ravinteita ja vie vettä maailmasta turhan päiten. Laita sen tilalle suomalaista ohraa, keittoaika kahdeksan minuuttia. Maistuukin jollekin!

Makkonen tuijottaa ystäväänsä ja vaihtaa tavarat kotimaisiin nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa:

– En tiennyt, että sinä ajattelet noin viisaasti.

– Valitse viisaasti ei ole hepreaa. Se on ihan vain suomalaista maalaisjärkeä!

Teksti: Juha Ruusuvuori
Sarjakuva: Juha Ruusuvuori & Salla Vasenius
Viittaus: Perunalaulu,  säv. & san. Mustonen, Aimo (1969)