Yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista vuoteen 2030 mennessä on turvata kaikille puhdas vesi sekä varmistaa vesivarojen kestävä käyttö ja hallinta. Makeaa vettä riittäisi tälläkin hetkellä kaikille, mutta vesivarat jakautuvat muiden luonnonvarojen tavoin usein hyvin epätasaisesti. Yli puolet maailman väestöstä kärsii veden niukkuudesta. Veteen liittyvät kriisit vaikuttavat osatekijänä myös monien konfliktien ja pakolaisuuden taustalla.
Puhdas vesi on ihmisoikeus. Väestönkasvun myötä tarve puhtaalle juomavedelle ja turvalliselle veden hallinnalle kasvaa entisestään. Samalla ilmastonmuutos heikentää vesiturvaa muun muassa tulvien ja kuivuuden myötä. Ilmaston lämpenemisestä aiheutuva merenpinnan nousu lisää myös pohjavesien ja suistoalueiden suolaantumista.
Miten voimme suojella vesistöjä ja varmistaa että puhdasta vettä riittää kaikkien tarpeisiin? Vedenkäytön optimoinnilla ja uudella teknologialla on tärkeä rooli tulevaisuuden vedentuotannon ja käytön suhteen. Jo nyt esimerkiksi kolmasosa Pariisin asukkaiden juomavedestä on kalvosuodatettua merivettä. Ekosysteemien toimivuuden ylläpitämiseksi on kuitenkin tärkeää suojella makean veden varantoja. Myös omilla kulutuspäätöksillä ja arkisilla valinnoilla voi osallistua vesivarojen kestävään käyttöön ja veden turvaamiseen.
Mistä veden haasteet johtuvat?
Vaikka nyky-yhteiskunnassa yhä suurempi joukko ihmisiä saa puhdasta vettä, on globaalisti vesistöjen tila heikko. Ulkoministeriön mukaan noin 80 prosenttia kehitysmaiden sairauksista johtuu huonosta sanitaatiosta ja likaisesta vedestä. Veteen liittyvät sairaudet tappavat vuosittain yli 1,5 miljoonaa lasta.
WWF:n raportin mukaan Suomen vesivarat ovat maailman runsaimpia ja Suomi on monilta osin vesivarojen hallinnan mallimaa. Suomalaisten kulutuksen ja suomalaisten yritysten tuotantoketjut ulottuvat maamme rajojen ulkopuolelle ja kuluttavat myös muun maailman niukkenevia vesivaroja. Siksi globaali vesikriisi ja vesiriskit koskevat myös Suomea.
Mikä on vesijalanjälki?
- Vesijalanjälki kuvaa sitä, kuinka paljon esimerkiksi henkilö tai yhteisö on kuluttanut maailman vesivaroja kaikkien kuluttamiensa hyödykkeiden myötä.
- Vedenkulutukseen lasketaan talousveden lisäksi kaikki vesi, joka on tarvittu esimerkiksi ruokamme viljelyyn tai ostamiemme tavaroiden tuottamiseen.
- Suomalaisten keskimääräinen vesijalanjälki on 1727 kuutiota vettä vuodessa sisältäen talousveden sekä kulutuksen vesijalanjäljen.
- Esimerkiksi maitolasillisen vesijalanjälki on 200 litraa, kahvikupillisen 140 litraa ja uudesta puuvillasta valmistetun t-paidan jalanjälki 2000 litraa vettä.
Kuten suomalaisten kulutuksesta syntyvä keskimääräinen hiilijalanjälki, myös kulutuksemme vesijalanjälki jää suurelta osin ulkomaille. Suomalaisten yritysten hankinta- ja tuotantoketjut ovat globaaleja ja WWF:n raportin mukaan suomalaisten kulutuksen vesijalanjäljestä 47 prosenttia jääkin ulkomaille. Siksi runsaista vesivaroistamme huolimatta meidänkin tulee ottaa vastuu veden puhtaudesta ja riittävyydestä maailmanlaajuisesti.
Puhtaan veden turvaamiseksi on pidettävä huolta vesistöjen ja luonnon ekosysteemien toimivuudesta. Luonnonvesien suojelu on ilmastonmuutoksesta johtuvan kuivuuden lisääntymisen vuoksi erityisen tärkeää, sillä esimerkiksi järvet ovat elintärkeä suolattoman veden varasto. Haasteena on muun muassa vesien saastuminen, joka lisääntyy muun muassa kaupungistumisen, väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen myötä. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa myös vesistöjen rehevöitymistä, joka on veden laatuun ja vesistöjen ekosysteemeihin vaikuttavista ongelmista suurimpia.
Miten arkisilla valinnoilla voi vaikuttaa?
Meidän tulee elää ja kuluttaa kestävämmin, jotta voimme jarruttaa kestävyyskriisiä, pitää maapallo elinkelpoisena ja säilyttää luonnonvaroja myös tuleville polville. Vedenkulutuksen pienentämiseksi ja vesistöjen hyvinvoinnin edistämiseksi on ensin hyvä tietää, miten paljon käytämme vettä ja mistä kulutus syntyy.
Suomen ympäristökeskus on kehittänyt laskurin henkilökohtaisen vesijalanjäljen laskemiseen. Vesijalanjälki kertoo kuinka paljon vettä kulutamme suoraan sekä epäsuorasti. Suomalaisten vesijalanjäljestä vain viisi prosenttia syntyy käyttövedestä eli esimerkiksi ruuanlaittoon ja peseytymiseen käytetystä vedestä. Loput 95 % muodostuu epäsuorasti kuluttajien käyttämien tuotteiden ja palveluiden valmistuksessa Suomessa tai ulkomailla. Eniten vettä kuluttaa maatalous, joten ruokailutottumuksilla on jo suuri merkitys vesijalanjäljen koossa.
Suomessa saamme puhdasta ja raikasta vettä kaikkialla eikä vaihtelevaat sääolosuhteet vielä vaikuta säännöstelevästi. Meidän tulisi silti pyrkiä käyttämään myös omien varastojen vettä säästeliäästi, sillä myös veden tuotanto, puhdistus ja jätevesien käsittely kuluttaa energiaa ja ympäristöä. Ympäristöä vähemmän rasittavien kulutustottumusten kautta voimme omalta osalta hidastaa ilmaston lämpenemistä, joka kiihdyttää puhtaan veden saannin ongelmia.
Lyhyillä suihkuilla ja pesukoneiden täyttöastetta maksimoimalla voi pienentää talousveden kulutusta, mutta vielä tärkeämpää olisi siis kuluttaa yleisesti vähemmän. Ostamalla kierrätettynä uuden sijaan, minimoimalla ruokahävikkiä ja liikkumalla jalan tai pyöräillen voi vaikuttaa hiilijalanjäljen lisäksi myös vesijalanjälkeen. Kasvisruokaa ja luonnonmukaista viljelyä suosimalla voi omalta osaltaan pienentää vesistöihin päätyvää maatalouden ravinteiden määrää.
