On kaunis alkukesän aamu rannikolla. Yö on ollut vilpoinen ja Makkonen tuntee kylmän väristyksen avatessaan terassinsa oven. Hänen kakkosasuntonsa tuntuu miellyttävän lämpimältä ja Makkonen vetäytyy takaisin sisään keittelemään aamukahvia. Hänen reima ystävänsä monitoimipuuhailija Eriksson ilmestyy ovelle. Eriksson on hakenut Makkosen postin käydessään perkaamassa laskuojaa.

Eriksson istuu keittiönpöydän ääreen ja ottaa silmiään pyöritellen vastaan Makkosen surauttaman smoothien. Hän vetää villasukkiaan ylemmäksi ja ryystää outoa juomaansa.

– Voi pannahinen ja jumprahuiti, Makkonen manailee avattuaan sähkönsiirtolaskun. Hän lukee summan yhä uudelleen ja läimäyttää sitten tuohtuneena tiskipöytää niin, että tiskikaapissa nukkunut vaivaispäästäinen Doris tipahtaa pesusienen päälle ja herää.

– Herätit eläinparan, Eriksson nuhtelee. – Mikä nyt tuli?

Makkonen muuttuu punaiseksi kasvoiltaan ja pyyhkii hikeä otsaltaan:

– Ei tälle sähkön hinnalle voi tehdä mitään. Maalla asuvia rankaistaan! Talon lämmittäminen on tosi arvokasta.

Eriksson kähveltää neljännen piparin rasiasta ja ottaa toisen villasukan jalastaan:

– Mutta tämä se vasta arvokas tavara on.

– Tavallinen villasukka? Vai tuo pipari?

– Nämä ovat äitimuorin kutomat sukat. Oman lampaan villaa. Kestäneet kolmekymmentä vuotta. Näillä on arvoa useita satoja euroja.

Makkonen silmäilee Erikssonia tarkasti. Lieneekö hänen kumppaninsa lopullisesti menettänyt järkensä valon ja mielensä terveyden.

– Mitä lempoa? Onko muorisi kätkenyt niihin kultahippusia? Minä haluan puhua sähkön tolkuttomista siirtohinnoista ja sinä esittelet noita… lievästi tuoksuvia villasukkiasi.

Erikssonin muikistellessa suutaan Doris-päästäinen löytää komerosta kutistuneen villavanttuun, valmistaa sen peukalosta itselleen makuupussin ja menee päiväunille. Eriksson raottaa sanaista arkkuaan:

– Viime vuonnakin säästin villasukkien avulla viisisataa euroa.

– Käytit niitä säästöporsaana vai? Makkonen tuhahtaa tympääntyneenä. – Alahan nyt selittää, en ole tänään parhaimmillani.

– Katsos, kuomaseni: sinä pidät tässä talossa kolme astetta korkeampaa sisälämpötilaa kuin minä omassani. Kun ulkona on kylmä, minä käytän kotona villasukkia ja villapaitaa. Ei sisällä tarvitse olla uimarantalämpötilaa. Sinulla on liian lämmintä, tällainen lämpö vain unettaa ja estää tehokkaan aivotoiminnan.

Ymmärryksen vilkkuva led-lamppu syttyy Makkosen pään ylle. Hän säntää termostaatille ja säätää lämpöä alemmaksi.

Seuraavana päivänä Makkonen on jo kutonut itselleen sukat. Erikssonin mielestä hän on liiankin innostunut innovaatiosta, sillä Makkonen nähdään myös kylän uimarannalla villasukissa.

Teksti: Juha Ruusuvuori
Sarjakuva: Juha Ruusuvuori & Salla Vasenius